Esimerkiksi päivähoito- ja vanhuspalvelujen kohdalla on parempi ostaa tarvittaessa palveluja kuin jättää ne toteuttamatta resurssien puutteen vuoksi.

Kaaoksen kautta järjestykseen

Minulle arvokasta kotikulmilla

Paljasjalkaiselle raahelaiselle kaikki on arvokasta. Tämä on “minun kaupunkini”, mutta muutkin ovat tänne enemmän kuin tervetulleita. Erityiskiitoksen esitän niille, jotka ovat tehneet vapaaehtoista talkootyötä eri sektoreilla kotikuntamme ja sen asukkaiden hyväksi.

Tärkeimmät vaaliteemani

1. Elinkeinoelämää kehitettävä kaavoitus-, koulutus- ja liikenneratkaisuin. Asuinviihtyvyyteen ja vapaa-ajan palveluihin panostettava enemmän.
2. Varhaiskasvatus- ja opetuspalvelut pidettävä laadukkaina ja monipuolisina. Päiväkotien ja koulujen tilojen riittävyydestä ja kunnosta huolehdittava.
3. Vanhus- ja vammaispalveluja kehitettävä palveluntarvitsijoiden tarpeet huomioiden. Terveydenhuollon taso pidettävä hyvänä ja työvoimapulaan etsittävä ratkaisuja.

Näin vaikutan

Opetuslautakunnan jäsen
Koulutuskuntayhtymän valtuuston varajäsen
Keskustan Raahen paikallisyhdistyksen sihteeri/rahastonhoitaja
Kiinteistö Oy Kummatin hallituksen asukasjäsen

Nyt on ensisijaisesti kehitettävä tarpeidenmukaisia vanhus- ja vammaispalveluja, monipuolistettava kodinhoitajapalveluja, saatava terveydenhuollon henkilöstötilanne paremmaksi sekä huolehdittava päiväkotien ja koulujen kunnosta ja tilojen riittävyydestä.

Lehti pyytää lyhyitä vastauksia, joten lähetin vain ensimmäisen kappaleen tekstin toimittajalle. Lisäisin kuitenkin, että aamu- ja iltapäiväryhmätoiminta on säilytettävä. Mielessäni on käynyt sellainenkin vaihtoehto, että koululaisten lomien aikana voisi muutama näistä ryhmistä toimia kokopäiväisinä, jolloin ne lapset, joiden vanhemmat eivät voi olla  lomalla, voisivat saada ohjattua kerhotoimintaa turvallisessa ympäristössä.

Monet vaalikoneiden kysymyksistä ovat sellaisia, että voisi vastata joko “eri mieltä” tai “samaa mieltä” riippuen tarkastelunäkökulmasta. Olipa joukossa täysin mahdottomiakin yhtälöitä, joihin ei periaatteessa olisi voinut tai halunnut vastata. Toivoa vain sopii, että äänestäjät eivät tee äänestyspäätöksiä pelkän vaalikoneen vastaavuusprosentin mukaan, vaan rohkeasti tulevat kysymään ehdokkailta mitä mieltä he asioista ovat.

Ihmettelen kyllä suuresti, että monetkaan ehdokkaat eivät ole vaivautuneet kertomaan mielipiteitään edes Ylen vaalikoneella, joka yleensä on ollut suosituin ja lähes kaikki ovat pyrkineet täyttämään sen kyselyn. Voisiko tästä päätellä jotain halukkuudesta hoitaa yhteisiä asioita?

Muutama vuosi sitten olimme täysin ostopalvelujen varassa, mutta sitten saimme Sanna Alasaarelan, joka tekee hienoa työtä oppilaiden hyvinvoinnin eteen yhdessä kaikilla kouluilla toimivien moniammatillisten oppilashuoltoryhmien kanssa. Heidän työnsä painottuu ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen, jotta vakavammilta seurauksilta vältyttäisiin. Tässä on kuulemani mukaan onnistuttu hyvin.

On totta, että nykynuoret oireilevat enemmän kuin ennen ja tarvitaan tehostetumpaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä, jotta ongelmat voitaisiin ratkaista heti alkumetreillä. Tässä asiassa minä ainakin uskon Raahen kouluissa oppilashuoltotyötä tekevien näkemykseen siitä, että jos nykyistä organisaatiota saadaan täydennettyä seutukunnallisella psykologilla, niin pärjätään. He varmasti informoisivat päättäjiä, jos olisi odotettavissa nuorten mielenterveysongelmien räjähtävä kasvu meidän kaupungissamme ja tarvittaisiin kiireesti koulupsykologin virkoja lisää.

Muutamat luottamushenkilöt haluavat luoda uhkakuvia pommin räjähtämisestä ja silloin tarvittavasta koulupsykologien määrästä, joka perustuu valtakunnallisiin suosituksiin. Tässä yhteydessä voidaan taas todeta, että kunnat eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Uskon, että meillä tehtävällä ennaltaehkäisevällä työllä ja varhaisella ongelmiin puuttumisella se pommi voi jäädä suutariksi.

Joka tapauksessa onnittelut seuralle 80-vuotisen työn tekemisestä ja joukkueelle “pojan” tuomisesta paikkakunnalle.